Kuningas kohotti päätään.
Hänen olemuksensa peruspiirre, hänen hyvä sydämensä tunkeutui hänen synkän surunsakin läpi.
"Matasunta", sanoi hän kohottaen kahlehditun kätensä, "mene — minä tunnen sääliä sinua kohtaan.
"Salli minun kuolla yksin.
"Annan anteeksi kaiken, mitä lienetkin tehnyt! — Mene!"
"Oi, Vitiges", kuiskasi Matasunta yrittäen tarttua hänen käteensä.
KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Mutta joku repäisi hänet taaksepäin.
"Ei hän koskaan anna anteeksi murhapolttajalle.
"Tule Vitiges, oma Vitigekseni.