Silloin jalo eläin syöksyi vapaaehtoisesti kuohuihin. Samassa takaa-ajajatkin karauttivat metsiköstä. Etumaisena oli Cethegus, jonka rinnalla Syphax ratsasti soihtu kädessä.
"Täällä joen rannalla katoavat pakolaisten jäljet, herra."
"He ovat vedessä.
"Eteenpäin, hunnit!"
Mutta ratsumiehet tiukensivat ohjaksiaan eivätkä liikahtaneetkaan.
"No, Ellak! Mitä te viivyttelette?
"Heti virtaan!"
"Herra, me emme uskalla.
"Ennenkuin me ajamme yöaikana virtaavaan veteen, täytyy meidän pyytää anteeksi vedenjumalalta Pfugilta. Meidän täytyy ensin rukoilla."
"Rukoilkaa virran yli päästyänne niin kauan kuin haluatte, mutta —"