Kylväen taskustaan maahan ohuelta suolaa, jota vuohet ahnaasti nuoleksivat, lähti hän nousemaan rinnettä käsi hellästi tytön kaulalla.
"Sano, rakkaani", virkkoi tyttö, päästyään ylös ja koottuaan lampaansa, "miksi tänään taas kävit käärmeen kimppuun huutaen: 'Alarik! Alarik!'
"Samoin teit äskettäin peloittaessasi Lumikkoni kimpusta vuorikotkan, joka jo oli iskenyt siihen kyntensä."
"Se on sotahuutoni."
"Kuka sen on sinulle opettanut?"
"Isoisä opetti sen minulle ensimmäisellä sudenajoretkelläni, jolloin otin tämän turkin mestari Isgrimmin kylkiluilta.
"Hyökkäsin miekka kädessä suden kimppuun, joka ei enää päässyt pakoon, vaan tuli minua kohti, ja huusin samalla: 'Iffa! Iffa!' — kuten olin kuullut hänen tekevän.
"Hän sanoi silloin:
"'Adalgot! Sinä et saa huutaa 'Iffa!' — kuten minä. Kun sinä käyt sankarin tai pedon kimppuun, niin huuda 'Alarik!'
"'Se tuottaa sinulle siunausta.'"