Nuorukainen muuttui totiseksi ja kalpeaksi kuullessaan nuo sanat.
Hän seurasi isoisäänsä.
He puhelivat kauan hiljaisella äänellä isoisän huoneessa.
Adalgot ei ollut illallisella.
Hän pyysi isoisän sanomaan sisarelle, että hän oli ollut enemmän väsynyt kuin nälkäinen ja mennyt senvuoksi jo nukkumaan.
Mutta yöllä, kun Goto nukkui, hän hiipi hiljaa tämän huoneeseen.
Kuu loi vienon valonsa tyttösen enkelimäisille kasvoille.
Adalgot pysähtyi kynnykselle.
Hän ojensi oikean kätensä Gotoa kohti.
"Näen vielä sinut, Gotoni", kuiskasi hän.