"Siitä alkaen, kun Totila tuli kuninkaaksi.
"Tuo vaaleaverinen kuningaspoikanen on vienyt uneni."
Cethegus oli tuntenut olevansa varmempi ja etevämpi kuin kaikki hänen vihollisensa ja vastustajansa, mutta tuon nuorukaisen aurinkoinen, avomielinen luonne, Sigfrid-luonne ja leikkien saavutettu menestys kiihoittivat hänen vihaansa niin, että hänen jäinen levollisuutensa monesti suli intohimojen tulesta.
Totila meni tuota kaikkien pelkäämää miestä vastaan voiton varmana, ikäänkuin hänen kukistumisensa olisi ollut edeltä päin taattu.
"Maitoparralla on hyvä onni", sanoi Cethegus vimmoissaan saadessaan tiedon Napolin omituisesta valloituksesta.
"Hyvä onni kuten Akilleksella ja Aleksanteri Suurella.
"Mutta nuo ikuiset nuorukaiset eivät onneksi elä kovin vanhoiksi.
"Heidän sielujensa pehmeä kulta hajoaa tuhkaksi — me kuparimöhkäleet kestämme paljon kauemmin.
"Olen nähnyt tuon uneksijan ruusut ja laakerit, toivottavasti näen pian hänen sypressinsäkin.
"En voi kukistua tuon tyttömäisen ihmisen edessä.