"Sinun maailmastasi haudan toisella puolen ei pelokkaassa sielussani ole kuvaakaan.
"Sumua, varjoja — harmaa epävarmuus vallitsee haudan tuolla puolen.
"Kuinka Akilleus sanoo?
"Tiedä Odysseus! Turha on lohdutus tullessa kuolon!
Mieluisampata ois minun niukoin kuokkia palkoin
Peltoa miehen sen, maan aarteet joit' ovat menneet,
Kuin yhä vallita varjoja kuolleiden iki-yössä."
"Niin minustakin.
"Voi sitä, jota kultainen aurinko ei enää valaise.
"Oi, kuinka mielelläni, kuinka mielelläni olisin onnellinen tässä kauniissa maailmassa, kauniissa syntymämaassani; oi, miten pelkään onnettomuutta, joka vastustamattomasti lähestyy niinkuin varjot tällä seinällä kasvavat kuulumattomasti auringon laskiessa.
"Kuka pysähdyttää tuon lähenevän, elämääni uhkaavan varjon?"
Silloin kajahti portilta kirkas, voimakas ääni, tuntematon näiden muurien sisällä, joissa tavallisesti hymisi vain neitosten hiljainen virsi.
Torvet puhalsivat goottilaisen ratsuväen iloisen, sotaisen tunnussävelen. Se tunkeutui elähdyttävästi Valerian sieluun.