Milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta hän kävi itse keihäällä ja kilvellä varustettuna tarkastamassa vartijoita vapauttaen tuon tuostakin vartijan, joka oli niin uninen ja nälkäinen, että keihäs tuskin kädessä pysyi.
Tällainen esimerkki vaikutti taas vähän aikaa elähdyttävästi rohkeimpiin. Ilomielin auttoivat prefektiä kaikessa Liciniukset, Piso ja Salvius Julianus sekä sokeasti uskolliset isaurilaiset.
Mutta kaikki roomalaiset eivät olleet yhtä innokkaita.
Ei esimerkiksi herkkusuu Balbus.
"Ei, Piso", virkkoi tämä kerran, "en kestä enää kauempaa.
"Tämä ei ole enää ihmisten elämää.
"Ei ainakaan minun elämääni.
"Pyhä Lucullus! En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaisiin oloihin.
"Äskettäin annoin viimeisen, suurimman jalokiveni näädän puolikkaasta."
"Muistan senkin ajan", virkkoi Piso hymyillen, "jolloin panetit kokkisi kahleisiin siitä syystä, että tämä oli antanut merikravun kiehua minuutin liikaa."