"Qvintus Piso, sinä suojelet ylempää, rautaketjuista tehtyä virransulkua.
"Marcus Licinius, sinä miehität linnoituksen, joka hallitsee täältä
Kapitoliumin kukkulalle vievää tietä, ja minun taloni.
"Loput palkkasotureista kokoontuivat aivan minun ympärilleni."
"Mitä aiot, päällikkö", kysyi Lucius Licinius ennen lähtöään.
"Hyökätä barbaarien kimppuun ja tuhota heidät."
Tribuunien lähdettyä ei prefektin ympärille jäänyt kuin noin viisikymmentä ratsumiestä ja sata keihäsmiestä.
Lyhyen, jännittävän odotuksen jälkeen goottien sotatorven toitotus kuului Via sacralta.
Sieltä tuli pian torille Torismut ja kuusi torvensoittajaa, bandalarius Visand, joka kantoi goottien sinistä kuninkaanlippua, kuningas herttua Guntariksen ja kreivi Tejan välissä sekä sen lisäksi kymmenkunta päällikköä ja ratsumiestä. Melkein kaikki olivat aseettomia. Vain Teja piti esillä leveätä, pelättyä kirvestään.
Kun joukko oli juuri lähtemäisillään goottien leiristä mennäkseen metronisen portin kautta kaupunkiin, tunsi herttua Guntaris, että joku tarttui hänen vaippaansa. Hän katsahti sinne päin ja näki hevosensa vieressä pojan tai nuorukaisen, jolla oli lyhytkiharainen, kullanruskea tukka ja siniset silmät sekä kädessä paimensauva.
"Oletko sinä kuningas?