"Tuska johtaa meidät taivaaseen."
"Hurskas isäni", vastasi Totila painaen vasemmalla käsivarrellaan Valeriaa rintaansa vasten, oikean käden koskettaessa Cassiodoruksen olkapäätä, "minun ei sovi ryhtyä väittelemään kanssasi, joka olet vanhempi, viisaampi ja parempi.
"Mutta toisin sydämeni sanoo.
"Voin vain silloin epäillä laupiaan Jumalan kaitselmusta, kun näen tuskaa ja syytöntä kärsimystä.
"Kun näin jalon Mirjamin silmien sammuvan, kysyi epäilevä sydämeni:
'Eikö Jumalaa enää ole olemassa?'
"Onnessa, päivänpaisteessa tunnen Jumalan ja huomaan hänen armonsa.
"Hän tahtoo epäilemättä ihmisille onnea ja iloa — suru on hänen pyhä salaisuutensa — ja minä luotan siihen, että tämäkin arvoitus kerran selviää meille.
"Mutta siihen saakka on meidän tehtävä iloisina velvollisuutemme maan päällä eikä sallittava minkään varjon liian kauan synkentää elämäämme.
"Tässä uskossa erotkaamme, Valeria.
"Minun täytyy joutua nopeasti kuningas Vitigeksen luo ratsumiehineni."