Cethegus katsahti vielä kerran vihaisesti kuningasta, jonka jalkojen juureen abasgit olivat polvistuneet armoa anomaan.
Hän huokasi syvään.
"Sinä horjut, herra", virkkoi Syphax huolissaan.
"Rooma horjuu", vastasi Cethegus.
"Kapitoliumiin!"
Lucius Licinius puristi vielä kerran kuolevan veljensä kättä.
"Lähden sittenkin hänen mukaansa", virkkoi hän tälle.
"Hän on haavoittunut."
Sillä aikaa kun Cethegus, Syphax ja Lucius Licinius katosivat yön pimeyteen, asettui Piso erään basilikan pylvään taa, jonka ohi kuninkaan piti joelta tullessaan kulkea.
Kuningas oli jättänyt antautuneet abasgit seurueensa huostaan.