Minä kohotan nuoren Didrikin.
Kuninkaana, laps, sua tervehdin.'"
"Se ei ole hullumpaa, mutta totta —"
"Totta on kai mielestäsi vain se, mikä näyttää kaikista surullisimmalta.
"Mutta sano nyt, miten tuo toinen, unirunosi jatkuu?"
"Se ei ole kokonaan unta.
"Eikä se ole kokonaan runoa.
"Minä pelkään, että se on totta."
"Kerro sentään!"
"Olin ennen maata menoani ajatellut kauan vandaalien viimeistä kuningasta Gelimeriä, urhoollista miestä, jolle ei lopuksi jäänyt komeasta valtakunnastaan jäljelle kuin harppunsa, jonka säestyksellä hän lauleli surujansa Afrikan vuoristoissa.
"Vähitellen vaivuin unenhorroksiin tai kenties uneen.