"Siellä oli suuri, komea laivasto, mutta se ei ollut goottien eikä kreikkalaisten. Laivojen keuloista kohosivat lohikäärmeenpäät.
"Näille laivoille aiottiin vainaja viedä.
"Samassa kuulin surulaulun, kuninkaan kuolinlaulun sanat.
"Ne olivat:
"Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme.
Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
On siellä vala arvossaan ja uskollisuus vielä. —"
"Niin pitkälle kuulin laulua.
"Silloin herätti minut torvea toitottaen goottivartiosto, joka järjestystä rakastavan kuninkaamme käskystä kulkee öisin pitkin kaupungin katuja.
"Pane tämä alku muistiin. Kenties saat vielä kerran lopunkin laulaa.