"Mitä minä itse ja —"
Hän vaikeni.
"Elämäsi on ollut hämärän peitossa sen jälkeen, kun poikavuosinamme erosimme."
"Siitä on tarpeeksi juteltu tänään", virkkoi Teja.
"Olen tänä yönä kertonut mielialojani enemmän kuin vuosikausiin.
"Kerran tulee kai sekin aika, jolloin kerron kaikki vaiheeni ja ajatukseni.
"En tahdo", sanoi hän sivellen Adalgotin kutreja, "liian aikaisin synkentää kansamme nuorimman ja parhaan laulajan harpun iloisia säveliä".
"Olkoon niin", sanoi kuningas. "Surusi on minulle pyhä.
"Mutta salli minun käyttää hyväkseni uudistettua ystävyyttämme.
"Lähden huomenna Taginaeen morsiameni luo.