"Hunibad tulee oppaaksesi ja suojelijaksesi.
"Sido jalkojesi alle vahvat pyökinkuorijalkineet, sillä tiesi on pitkä.
"Rusko-koirani saattakoon teitä.
"Ota tuo vahvasta pukinnahasta ommeltu kukkaro. Siinä on kuusi kultarahaa, jotka ovat vielä jäljellä Adalgotin — isänne jättämästä omaisuudesta. — Ne ovat Adalgotin, — mutta sinä saat käyttää niitä tarpeisiisi. — Ne riittävät Roomaan saakka.
"Ota mukaasi myttynen tuoksuavaa vuoriheinää Iffingerin rinteeltä ja pane se öiksi pääsi alle. — Silloin nukut hyvin.
"Ja kun olet saapunut Roomaan, löytänyt sieltä kuninkaan kultaisen palatsin ja mennyt hänen komeaan saliinsa, niin katso, kenellä miehistä on kultainen rengas päässään ja kenen silmistä lempeys loistaa kuin aamuaurinko vuorenharjan takaa — hän on kuningas.
"Taivuta hänen edessään pääsi. — Mutta taivuta vain hiukan, äläkä polvistu, sillä sinä olet vapaan gootin vapaa lapsi.
"Anna silloin kuninkaalle tämä käärö, jota olen täällä säilyttänyt jo monta vuotta. — Sen on jättänyt jälkeensä setäsi Wargs, jonka vuorenvieremä hautasi."
Vanhus nosti tiilen kivisestä muurista, joka kannatti takkaa tallatusta savesta tehdyllä lattialla, ja otti sen taakse kätketystä synkästä lokerosta papyruskäärön, joka oli huolellisesti nauhoilla ja sinetillä suljettu sekä asetettu niinikään täyteen kirjoitetun ja omituisella sinetillä varustetun pergamentin sisään.
"Suojele näitä kirjoituksia hyvin", sanoi vanhus tyttöselle.