"Mitenkähän 'Prokopiusta' kerran arvostellaan pikarin ääressä?"
"Hänen rakennuksensa — ummehtuneet", vastasi isäntä.
"Hänen 'Persialais- ja Vandaalisotansa' — kullankirkkaat", sanoi
Cethegus.
"Hänen 'goottisotansa' — liian hapan", jatkoi kirjailija hymyillen.
"Mutta 'salaisuudet' — kiihoittavia, nautittavia tipottain aterian loppupuolella."
"Huh, oksennusainetta", sanoi Prokopius ja häntä puistatti.
"Mutta minä itse", jatkoi Cethegus kertomustaan, "riensin tänne — sanoisinko — jalopeuranne luolaan."
"Se olisi liikaa", arveli Prokopius. "Rakennuksissakaan ei sellaista valhetta tule olemaan."
"Ketun tai näädän sitten.
"Sillä en ole niin rohkea kuin suuri Belisarius, joka kuvitteli voivansa voittaa gootit yksistään palkkasoturien avulla. Noilla barbaareilla on eräs hyvä puoli; he ovat kokonainen kansa.