Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen.
"Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle.
"Rukoile taivaalta rauhaa."
"Minä rukoilen sotaa", sanoi Matasunta tuijottaen eteensä.
"Toivooko naisen sydän niin suuresti kostoa?"
"Toivoo. Kostoa, yksin kostoa toivon — ja varmasti saankin."
Samassa he saapuivat telttaan, joka oli täynnä goottipäälliköitä.
Matasunta vastasi ylpeästi päätään nyökäten kumarruksiin.
"Ovatko lähettiläät saapuneet", kysyi kuningas istuutuessaan
Hildebrand-vanhukselta. "Tuo heidät sitten tänne."
Vanhuksen viittauksesta vedettiin sivuoven verhot syrjään, ja herttua
Guntaris ja Hildebad astuivat sisään syvään kumartaen.