"Se päämäärä ei olisi suunnattoman vaivannäköni arvoinen", ajatteli hän.
"On suurenmoista ajatella olevansa Justinianuksen ensimmäinen palvelija."
"Tietysti hän ei voi ajatella kenenkään kohoavan miehensä yläpuolelle, jota ihan itse kuitenkin joka päivä pettää."
"Ja Teodoran apulaisena hallita — keisaria."
"Tämän hovin imartelua täynnä oleva ilma näkyy pimittävän kirkkaankin ymmärryksen", mietti Cethegus.
"Se on purppuran hulluutta.
"Hän ei voi ajatella ketään muuta kuin itseään yksinvaltiaaksi."
"Niin, Cethegus. Kenenkään muun en sallisi ajatellakaan sellaista.
"Sinua tahdon auttaa päämääräsi saavuttamisessa. Sinun kanssasi tahdon jakaa maailman vallan — kenties hullun nuoruudenmuiston vuoksi. Muistatko vielä, miten vuosikausia sitten jaoimme pienessä huvilassani kaksi tyynyä keskenämme. Me kutsuimme niitä Idäksi ja Länneksi.
"Se oli enne.