"Puuhasi ovat kiitettäviä" sanoi Cethegus.
"Ohimennen sanoen, missä sinulla on salaliittolaisten kirjeet kätkössä?"
"Siellä", vastasi nuorukainen punastuen, "missä säilytän kaikkia salaisuuksiani, muita, pyhempiä, minulle äärettömän kalliita kirjeitä ja minne tämänkin taulun kätken. Sinä saat tietää kätköpaikan, sillä sinä olet perheemme vanhin ystävä. Sinä autat minua kostotyöni toteuttamisessa.
"Samaan paikkaan olen kätkenyt palkkasoturi Sutaksen kertomuksen molempien kuolevien tuskin tajuttavasta keskustelusta. He puhuivat 'myrkytyksestä', 'murhaamiskäskystä', 'syytöksestä senaatin edessä' — vihollinen on siis ollut roomalainen senaattori — 'purppuranpunaisesta kypärätöyhdöstä', 'mustasta helvetinratsusta'.
"Ja niin edespäin", keskeytti Cethegus. "Missä on kätköpaikka? Sinun on kenties paettava nopeasti, sillä en kehoita sinua luottamaan keisarinnaan. Et pääse kenties kotiisikaan enää."
"Sen vuoksi onkin välttämätöntä, että sinä jatkat työtäni. Neuvon sinulle kätkön. Asuntoni pihalla. Kolmas tiili vesisäiliöstä vasempaan on ontto.
"Muunkin vuoksi on sinun se saatava tietää", jatkoi hän synkännäköisenä.
"Jollei ystäviä, jollei salaliittolaisia voida pelastaa — jos minun vapauttani uhataan — silloin olet oikeassa varoittaessasi minua. Olen jo kauan huomannut, että keisarin tai keisarinnan vakoojat seuraavat minua. Silloin teen nopeasti verisen lopun. — Mitä on silloin elämästäni hyötyä. — Jollen saa täytetyksi Severinuksen antamaa tehtävää — silloin — minun on joka aamu ilmoitettava keisarille, miten keisarinna on nukkunut — surmaan tyrannin hänen orjiensa keskellä."
"Hullu", huusi Cethegus hänelle todella säikähtyneenä, sillä nyt tahtoi hän suojella Justinianuksen henkeä ja valtaa — "mihin johtavatkaan sinua katumus ja hyödyttömänä kulunut elämä?
"Ei, Boëthiuksen poika ei saa päättää päiviään murhaajana.