"Minä tiedän kaikki, Antonina. Tunnen vähäisen vikasi ennen vanhaan — ja nykyiset hyvät tarkoitusperäsi.
"Mutta vanha mieltymys on sinulle tehnyt kepposen.
"Paitsi Belisariusta olet nyt ajatellut hänenkin menestystään.
"Ja jos Belisarius nyt joutuu tuhon omaksi, niin kenen on syy?"
"Vaikene, armahda", rukoili Antonina.
"Älä epäröi", jatkoi Cethegus. "Sinullahan on vankka turva — hyvä puolustajatar keisarin luona. Vaikka miehesi mahdollisesti joutuukin maanpakoon, niin pahimman kohtalon voi mahtavan ystävättäresi välitys estää."
"Keisarinnanko", huudahti Antonina.
"Hän selittää asiat omalla tavallaan! Hän on vannonut saattavansa meidät perikatoon."
"Silloin ovat asiat huonosti", virkkoi Cethegus, "hyvin huonosti, sillä keisarinnakin tietää salaliitosta ja Belisariukselle lähetetyistä kirjeistä.
"Ja sinähän tiedät. Paljon pienemmistä syistä kuin salaliittoon houkuttelemisesta, on —"