Hän ojensi Adalgotille suuren pikarinsa.
"Ei — en tahdo vedellä turmella tätä jaloa nestettä.
"Pidän vain suolaisesta vedestä — sillä silloin sitä ei voi juoda muut kuin haikalat ja valaskalat.
"Vesi on hyvää vain sikäli, että se kantaa laivojamme. Mutta se ei ole luotu sitä varten, että kantaisimme sitä vatsoissamme.
"Ja teidän rypäleoluenne onkin vallan ihmeellistä juomaa.
"Simastamme olen minä aina tullut heti kylläiseksi — se on kuin täyttävää imelää ruokaa.
"Mutta tämä rypälesima on aivan toisenlaista. Kuta enemmän sitä juo, sitä janoisemmaksi siitä tulee.
"Ja jos sitä joisikin liiaksi — mikä muuten on vähän luultavaa — niin eivät sen seuraukset ole samanlaiset kuin olut- tai simahumalan jälkeen, jolloin tekisi mieli rukoilla Asatoria, että hän takoisi vasarallaan rautarenkaan ihmisparan pään ympärille. Ei, rypälehumala on runoilijoiden suloisen mielettömyyden kaltaista. Ihminen luulee olevansa autuaiden jumalain vertainen.
"Se viinihumalasta.
"Nyt kerron, minkävuoksi olemme tänne tulleet."