"Teidän isoisänne, teidän isänne ja te itsekin olette menneet naimisiin italialaisten kanssa. Jos sitä edelleen jatkuu, muututte te muutamissa sukupolvissa italialaisiksi. Te olette jo nytkin pienempiä kuin me, teillä on jo tummempi iho, silmät ja tukka kuin meillä. Ainakin hyvin usealla.
"Minä ikävöin tästä kuumasta, veltostuttavasta ilmasta pohjoistuulen pakinoille, joka suhisten kulkee metsiemme ja aaltojemme yli.
"Niin, minä kaipaan savun mustuttamaan hirsihalliinkin, missä jumal-runoja on poltettu seinähirsiin ja runoilijain harput riippuvat puukeihäissä ja pyhä takkavalkea aina vieraanvaraisesti leimuaa.
"Minä ikävöin takaisin Pohjolaamme — sillä se on meidän kotimme."
"Salli sitten meidänkin rakastaa kotiamme, tätä Italian maata."
"Se ei ole teidän kotinne, vaan kenties hautanne.
"Te olette vieraita täällä ja vieraina pysyttekin.
"Tai menetätte kansallisuutenne.
"Mutta Odinin poikina te ette pysy tässä maassa."
"Veljeni Harald", vastasi Totila hymyillen, "salli meidän ainakin koettaa.