Harald tyhjensi vielä kerran syvän kultapikarin.
Sitten hän huudahti:
"Nyt lähdemme, pikku sisareni Haralda, nyt lähdemme, te muutkin toverini.
"Meidän on oltava Midgardkäärmeen kannella ennen kuun nousua.
"Pitkäaikainen ystävyys — äkillinen lähtö, sellainen on Pohjolan tapa."
Totila tarttui vieraansa käsivarteen.
"Onko todella niin kiire?
"Pelkäätkö sinäkin muuttuvasi?
"Jää vielä tänne. Eihän teillä niin kiirettä ole. Ja hyvää sinä vain viipymiselläsi saat aikaan."
"Olet oikeassa, roomalaisten kuningas", virkkoi jättiläinen nauraen, "ja kautta Torin vasaran, kunnia-asianani sen pidän.