Harald huomasi sen ja kuiskasi, kun he olivat jääneet kahden kesken:
"Pikku sisareni, sinun tähtesi lähdin juhlista niin pian.
"Älä sure tuota kaunista kuningasta.
"Sinä tiedät, että olen perinyt isäni kyvyn tuntea kuolemaan merkityt miehet.
"Minä sanon sinulle. Tuon kuninkaan päivänpaisteisilla kulmilla oli kuoleman merkki.
"Hän ei enää näe kuun vaihdetta."
Uljaan, sotaisan neitosen silmiin kohosi kyyneleitä.
Kreivi Teja, herttua Guntaris ja herttua Adalgot saattoivat vieraita rantaan saakka ja odottivat siellä, kunnes venheet laskivat vesille.
Totisena Teja katseli vieraiden jälkeen.
"Niin, kuningas Frode on viisas", sanoi hän.