Totila ja Valeria olivat sillä välin saapuneet takaisin telttaan.
"Koskivatko muukalaisen sanat sinuun, rakkaani", kysyi Valeria huolissaan.
"Se oli hyvin vakavaa — Guntaris ja Teja ovat minulle selittäneet sen."
Totila kohotti nopeasti päänsä, jonka hän oli ajatuksissaan taivuttanut.
"Ei, Valeria, se ei ole säikyttänyt minua.
"Olen ottanut hartioilleni suuren Teoderikin suuren työn.
"Tahdon elää ja kuolla nuoruuden-unelmani, ihannevaltakuntani puolesta.
"Tule! — Missä viipyy juomanlaskijani Adalgot?
"Tule! — maistakaamme vielä kerran pikarista, Valeria. — Juokaamme goottivaltakunnan onneksi."
Hän kohotti pikarinsa.