"Alboin ei suostunut pienempään määrään. Hän sanoi: 'sudet juoksevat parvissa'."
"No", tuumi Cethegus, "kahden keisarillisen sotajoukon ja Italian etunenässä kykenen kai pitämään tuon petokarjan kurissa. Eivät kai he mene goottien puolelle?"
"Eivät, päällikköni. Noiden molempien kansojen välillä vallitsee monisatavuotinen viha. Uskomattomasta syystä, niin germaanien tapaisesta. Harmaassa muinaisuudessa eräs longobardikuningatar oli murhauttanut goottiruhtinaan tai päin vastoin — kukapa niitä jaksaa niin tarkoin muistaa — ja siitä alkaen on suvusta sukuun pidetty kunnia-asiana murhata ja vihata toisiaan.
"'Me olemme goottien haudankaivajat ja perilliset', sanoi Alboin minulle."
"Hyvä on. Perikööt vain onnettomuuden", sanoi Cethegus uhkaavasti, "sillä muuta eivät gootit voi jättää perinnökseen. He kuolevat vieraina Italiassa.
"Ja milloin nämä Pannonian sudet tulevat? Minä tarvitsisin heitä heti."
"Sitä ei Alboin voinut tarkoin määrätä.
"He ovat tehneet vielä villimpien avarien kanssa liiton, jonka päämääränä on gepidien kansan täydellinen tuho ja heidän maansa jakaminen."
"Julma, vaarallinen suku", sanoi Cethegus päätään pudistaen.
"Susi ja korppikotka metsästävät yhdessä ja jakavat saaliin", sanoi Alboinkin nauraen. — "Kun tuo työ on tehty, tulen Dravuksen, Savuksen ja Sontiuksen yli Venetsiaan. Tunnen sen tien."