Hänellä oli vain muutamia miehiä mukanaan.
Tribuunit olivat kehoittaneet, että hän ottaisi suuremman seurueen mukaansa.
Cethegus vastasi:
"En voi kuitenkaan ottaa mukaani sataa tuhatta miestä."
Aamun sarastaessa hän tapasi Fossa novan luona Narseksen etujoukot.
Tulijat olivat villinnäköisiä ratsumiehiä, joiden teräväkärkisistä kypäröistä mustat hevosenhännät valuivat selässä olevien sudennahkojen päälle. Varuksina heillä oli rengaspanssarit, leveät lyömämiekat ja pitkät keihäät. Käsivarret ja jalat olivat paljaat. Vasempaan jalkaan oli hihnoilla sidottu kannus. Satuloitta he istuivat vahvojen hevostensa selässä.
Ratsumiesten johtaja — hänellä oli runsaasti kullattu levypanssari ja hevosen hännän asemesta kaksi korppikotkan siipeä kypärässään — karautti nuolennopeasti punaisella oriillaan vastaantulijoita kohti pysähtyen aivan Cetheguksen eteen, joka ratsasti pienen seurueensa etunenässä.
Ratsumiehen punainen, pitkä tukka, joka oli pään päällä pantu jakaukselle, hulmusi poskilla ja parta riippui kahtena kapeana suikaleena rinnalle. Vaaleanharmaista silmistä loisti rohkeus ja nerokkuus.
Hetken molemmat ratsumiehet katselivat tutkivasti toisiaan.
Vihdoin korppikotkan sulkain kantaja huudahti: