"En tiedä", mietti hän itsekseen, "onko tuon oikean käden pudottava ennen päätä vai pään jälkeen.
"Parasta lienee samalla kertaa."
Saman päivän iltana Narseksen joukko saapui Helvillumin ja Taginaen vuorten välillä olevaan asemaansa.
KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
Narseksen sotajoukko oli todella valtavan suurenmoinen.
Ahne taloudenhoitaja Justinianus ei ollut tällä kertaa säästänyt.
Täysin käsin hän oli antanut.
Hänen luonteensa, joka oli omituinen sekoitus pikkumaisuutta ja suurenmoisuutta, oli tällä kertaa kokonaan luopunut pikkumaisuudesta.
Pääkaupungin ja hovin suuret tapaukset olivat saaneet hänet hereille.
Hänen selvä, valtioviisas päänsä, joka paljon suuremmassa määrässä harrasti ulkopolitiikkaa kuin valtakunnan sisäistä hoitoa, huomasi goottien aiheuttaman vaaran koko laajuuden.