"Tuo ne sisään! Ei, Furius, sinä jäät tänne ja kuuntelet, mitä minulla on sanomista. Sinun tehtäväsi on tärkein minun tehtäväni jälkeen."
"Olen siitä ylpeä ja suoritan sen, että olisit tyytyväinen petoosi."
KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
Hildebrand-vanhus, kreivi Teja, kreivi Visand, kreivi Torismut, kreivi
Markja, Aligern ja Apulian nuori herttua saapuivat kuninkaan luo.
Totila viittasi teltan seinään. Siellä oli hänen taitavasti laatimansa kartta Taginaen ympäristöstä. Perustana oli ollut roomalainen sotakartta Picenumista Via Flaminialle. Tähän oli kuningas merkinnyt tärkeimmät paikat.
"Mielelläni, sankarit", alkoi hän, "antaisin sotajoukon syöksyä vihollisen kimppuun vanhan goottitavan mukaan kiilan muotoisena rintamana ja koettaisin murtaa vihollisen rintaman.
"Mutta me emme voita vuosisadan nerokkainta sotapäällikköä, jolla on kahta vertaa enemmän miehiä kuin meillä ja jolla on erinomainen asema, Odinista polveutuvalla taistelutavallamme", sanoi hän hymyillen.
"Älä vihastuta voiton jumalaa pilkkaamalla sitä taistelun edellisenä päivänä", varoitteli Hildebrand-vanhus.
Totila jatkoi:
"Katsokaamme, emmekö voisi tuhota suurta sotataituria, joka tahtoo voittaa germaanit germaaneilla, hänen omilla keinoillaan.