"Hirmuista", huudahti Valeria.
"Ellen minä olisi tarttunut hänen käsivarteensa ja riistänyt häneltä kirvestä.
"Eniten häntä sentään hillitsi katseeni.
"Mutta Lysikrates kantoi verta vuotavan tyttärensä laivasta kotiinsa ja purki koko naimiskaupan.
"Hän ei halunnut tyttärelleen niin raivoisaa aviomiestä."
"Mitä tytöstä tuli?"
"Hän kuoli.
"Ei suorastaan korsikalaisen iskemästä haavasta, vaan säikähdyksestä ja ristiriitaisten tunteiden raastamana.
"Sinua hän havitteli tuon tyttöparan seuraajaksi."
Valeriaa puistatti.