Hämmästyneenä kuningaskin katseli tavallisissa oloissa niin vaiteliasta ystäväänsä, jonka tarkoin suljetusta rinnasta kauan polttanut, kamala tuska äkkiä leimahti esille.
"Te hämmästytte", jatkoi Teja, "nähdessänne haudanhiljaisen Tejan näin äkkiä leimahtavan kuin tuleen.
"Minä itsekin ihmettelen sitä.
"Mutta huomenna on kesäpäivänseisaus, huomenna on se päivä, jolloin kerran onneni aurinko kääntyi minusta.
"Joka kerta sen päivän palatessa vanhat, tuskaiset haavat aukenevat."
"Käsitän nyt synkkämielisyytesi, kamala mies", sanoi Julius.
"Mutta en käsitä, miten sinä voit elää. Minä en voisi hengittääkään — ilman Jumalaa."
"Kuka sinulle on sanonut, munkki, ettei Tejalla ole jumalaa.
"Oletat sen siitä, etten kuvittele häntä samanlaiseksi kuin sinä, etten kuvittele häntä ihmismäisenä, vihan, rakkauden ja mustasukkaisuuden vääristelemänä.
"En voi kuvitella, että hän — tuo kaikki edeltä päin tietävä — loisi olentoja, jotka tuottavat vain tuskia muille ja itselleen, jotka hän tuomitsee ja jotka hän sitten ihmeen kautta, jaloimman, viattoman veren kautta vapahtaa.