"Seisahduin epäluuloisena ja asettauduin väijyksiin.
"Todellakin. Taksuspensasten välillä hiipi sotilaspukuinen mies varovaisesti ja äänettömästi.
"Hän oli Lykos. — Tunsin kuutamossa hänen kypäränsä hopeaisen suden ja hänen keltaisen vaippansa. Keihäskin oli hänellä kädessä.
"Tuon tuostakin kuunnellen hän tuli lähemmäksi — katsoi jälkeensäkin nähdäkseen olevansa yksin ja lähti sitten pajaa kohti, jonka varjossa seisoin.
"Ei ollut epäilystäkään. Hän oli epäillyt jotakin. Hän aikoi vartioida minua tänä yönä. Pakosuunnitelma oli hukassa.
"Vihasta kiljaisten hyppäsin häntä kohti ja työnsin miekkani hänen rintaansa.
"Samassa kuului kiljahdus — minun nimeni — se ei ollutkaan Lykos.
"Avasin kypärän silmikon — kuoleva Myrtia makasi edessäni."
Hän vaikeni ja peitti kasvonsa vaipallaan.
"Onneton ystävä-parkani", sanoi Totila yrittäen tarttua hänen käteensä.