Kävipä kyllä poikiaki, vaikkei minua vasten, Sitte aamupuolella he katovat kun kaste.
Waan en sure, enkä huoli, vaikka olen köyhä, Wielä minä nätin pojan verrakseni löyän.
Mitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja; Koska tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa.
Suomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri Waikk' en tieä, enkä tunne pienikö lie vai suuri.
Sitä aina ajattelen, sitä ilohetkee, Koska minun oma kulta vierehensä kätkee.
Mari.
Ei oo tällä likalla palkkaa, eikä pestii, Mieron pojat viinanjuojat soiton pahan nosti.
Minä olen orpo piika tämän talon loisi, Kulen aina kunnialla, vaikkei pojat soisi.
Poikahunnut huutavat ja huutavat juur kovin: "Kuule kulta ääneni ja ava aittasi ovi!"
Waan jos olen halpa likka, halvan nimen kannan, Tok' en minä halvan pojan halatakkaan anna.