Minä sanon satuja ja puhun järki totta; Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minun ottaa.
Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut, Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.
Mitä pitäis tekemän mun noiden poikiin kanssa; Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.
Suru oli illalla ja se on sama nytkin, Muut ne makas kultansa kanssa, minä aina yksin.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee; Jopa minä murehestani jonkun tempun tiennen.
Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti, Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.
Leena.
Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä; Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä.
Minä itse, minun kulta, punakka ja kaunis; Koht' on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.
Minun kultani kaunis ompi, vaikk' on pikkuruinen, Tuop' on kultani kunnia, kun ei oo avosuinen.