Minä olen Oulun maalta sotamiehen poika, Ei minua miesi toinen tyttöin luona voita.
Sen mä olen laulanut ja laulan vielä nytki, Ettei makaa tämä potu pitkiä öitä yksin.
Tämä poika tohtii mennä nätin likan viereen, Nätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen.
Ei oo minulla surua, eikä hiukkaa huolta; Ei tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta.
Likka elää siivosti ja kulkee kunnialla, Woi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla.
Minä poika nuori poika niinkun kesäheinä, Minä menen likkain luoksi, vaikka halki seinän.
Kuules kultani napina ja avaa ovi mullen, Pitkän matkan kulkeneelle ja kohta päivä tulee.
Likka sanoo: "et sinä pääse, kun et lyö ovia rikki"; Poika lähtee matkahansa, likka perästä itki.
Likka sanoo sängyssänsä: "voi, voi, voi! Mikä sinun tänne taasen kuletti ja toi!"
Likka on, kun olis nossut äsken unestansa, Waikka valvo pitkin yötä suuren huolen kanssa.