Ei ole ajat enä niinkun olit ennen — — — Minun kultani kaukana kukkuu — — — Nuori mies tuli vierailta mailta — — — Woi minä, voi minä, vaivanen poika — — Minä seisoin korkialla vuorella — — — Sinua sydämestäni minä aina j.n.e.?
Kuka myös ei tunne, että ne itsekuki käyvät eritavallansa ja erinuotilla, ei yksikään vanhan runon tapaan? Onki nykyaikoina paljo semmoisia, sekä kehnompia, että parempia lauluja maassa, liiatenki rantamailla ja Hämeessä. Kehnommillaki niistä on joku arvo kielensä vuoksi, sillä useinki tavataan lauluissa uusia sanoja ja sananparsia, jotka niistä paremmin, kun millään muulla tavalla, levenevät yhteisen kielen hyödyksi. Ei ainoasti sen tähden, mutta toisestaki syystä, siitä nimittäin, että niitä laulellaan pian yli koko Suomen-maan ja että kielemme niihin on luonnostansa hyvin taipusa, panemma tähän jälkeen muutamia lauluja. Koska näiden lauluin kahdessa erivärsyssä loppusanat aina vastaavat toinen toista ja koska ne ovat kansan, ei oppinutten tekoa, niin sopii niistä oppinuttenki nähdä ja hyväksensä käyttää, mitä kansa semmoiseen sanavastuusen eli riimiin vaatii. On kyllä Karjalasta ja Savon maalta näitä jälkeenseuraavia koottu, mutta muistelemmapa niitä ennen Turun puolella, Uudella maalla ja Hämeessä pian yksillä sanoilla laulettavaksi kuulleemme. Enimmäksi osaksi ovat ne poikien ja tyttöjen yhteisiä lauluja, joilla huvittelevat töitänsä sekä kotona että ulkosessa, ilmoittelevat salasia ajatuksiansa ja muita mielijuohtoja, kamppailevat toinen toistensa kanssa j.n.e. Usein syntyvät ja menettävät samasa; toisia muistellaan jälkeenpäin joko somemmuutensa tähden eli muusta syystä. Kun enimmästi laulellaanki värsy yhdeltä, toinen toiselta, niin niillä harvoin on sitäkään järjestystä keskenänsä, johon niitä seuraavissa lehdeissä koemma suunnitella.
* * * * *
Oli kerran kehruutalkoosen keräytynyt usiampia tyttöjä. Muita tarinoittua ja haasteltua jopa viimein yhtyivät sihen tuumaan, että piti jokahisen laulaa jotakuta itsestänsä. Niin saivat seuraavat laulut alkunsa.
Anni.
Minä tyttö nuori tyttö, niinkun merikaisla, Eipä synny Suomen maalla toista tämänlaista.
Minä olen kaunis tyttö, niinkun keon kukka, Moni poika minua toivottavi hukkaan.
Pojat käyvät kovia teitä kangaspellon kautta Keskustellen keskenänsä, mikä neuo auttaa.
Eipä tälle tyttärelle kehnonlaiset kelpaa. Kangasta on kuottuna sekä housuverkaa.
Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään Poies poies puoleltani kehnot pojat lykkään.