Tämän hiljaisuuden vallitessa he kuulivat sanantuojapojan joutuin ennättävän matkan päähän, helistäen kelloaan tarpeettoman usein. Kun häntä ei enää voitu kuulla, kohotti lady Ingleby päätään.
"Mikael elää!" hän sanoi.
"Suuri Jumala!" ähkäsi Ronnie, astuen askeleen eteenpäin.
Billy ei päästänyt äännähdystäkään, vaan kääntyi poispäin hyvin kalpeana; hän vetäytyi aina ovelle saakka, jota vastaan hän nojautui pystyssä pysyäkseen.
"Ajatelkaa mitä se Jim Airthille merkitsee!" sanoi lady Ingleby. "Ajatelkaa mitä kurjuutta ja toivottomuutta hän on kokenut; ja nyt loppujen lopuksi hän ei olekaan siihen syypää!"
"Saammeko mekin nähdä?" kysyi Ronald kiihkeästi, kurottaen kättään sähkösanoman puoleen.
Billy lipoi kielellään kuivia huuliaan, mutta ei saanut sanaakaan suustaan.
"Lukekaa se", sanoi Myra.
Ronald otti sähkösanoman ja luki kovaa:
Lady Ingleby, Shenstone Park, Shenstone, Englanti.