"Airthin jaarli, teidän armonne"; ja Jim Airth astui sisään.
Kun ovi sulkeutui hänen jälkeensä, nousi Myra ylös.
He seisoivat äänettöminä vastatusten lordi Inglebyn kuvan alla.
Tuntui melkein kuin olisi noitten ajattelevien tiedemieskasvojen täytynyt kääntyä tähystämästä tuota pientä koiraa ja luoda katseensa hetkeksi heihin. He esittivät, nuo kidutuksen raatelemat urheat sydämet, sielullista ongelmaa, joka varmaan olisi osottaunut mielenkiintoiseksi tuolle tyynelle metafysiikan tutkijalle.
Äänettöminä he katsoivat toisiaan kymmenen sydämensykähdyksen ajan.
Sitten Myra astui nopealla liikkeellä Jim Airthin luo, kietoi käsivartensa hänen kaulalleen ja laski päänsä hänen rinnalleen.
"Minä tiedän, rakastettuni", sanoi hän. "Sinä voit säästää itseltäsi tuskan koettaa kertoa sitä minulle."
"Kuinka?" Tämä lyhyt sana tuntui olevan kaikki, mitä Jim Airthin huulet sillä hetkellä saivat lausutuksi.
"Billy kertoi minulle. Hän ja Ronald Ingram tulivat tänne eilen, pian sen jälkeen kun sinä olit lähtenyt. He olivat tulleet sinua vastaan tiellä. He ajattelivat että minun pitäisi tulla tietämään. Ja siksi Billy kertoi."
Jim Airthin käsivarret kiertyivät hänen ympärilleen, pitäen hänestä lujasti.