Aristippus, purjehtiessaan myrskyssä, osotti pelonmerkkejä. Silloin eräs merimiehistä sanoi hänelle loukkaavalla tavalla: "Me, jotka olemme vain plebeijejä (alhaisoa), emme ole hädissämme, mutta sinä, joka olet filosofi, näyt pelkäävän." Aristippus vastasi: "Ei ole samantekevä, kumpainenko meistä hukkuu, sinä tai minä."

Sattui, että kerran, kun Augustuksen puoliso Livia liikkui Rooman kaduilla, hän näki muutamia nuorukaisia, jotka olivat riisuutuneet ilkosen alasti nauttien kepposestaan. Augustus ryhtyi oitis toimenpiteisiin veitikoiden vangitsemiseksi, mutta Livia (kauneudestaan ja elämänhalustaan tunnettu) asettui nuorukaisten puolelle, sanoen: "Se ei kiihottanut naisten tunteita enemmän kuin kuvapatsaat."

Filipiä, Makedonian kuningasta, kehotettiin karkottamaan maanpakoon eräs henkilö, joka oli puhunut hänestä pahaa. Mutta Filip vastasi: "Parempi on, että hän puhuu siellä, missä meidät molemmat tunnetaan, kuin siellä, missä ei tunneta meitä kumpaistakaan."

Lucullus (herkullisuudestaan kuuluisa roomalainen sotapäällikkö) kerran kestitsi vieraanaan Pompeijusta eräässä komeassa palatsissaan; Pompeijus sanoi: "Tämä on tavattoman ihana ja suuremmoinen asunto kesäiseen aikaan, mutta minusta tuntuu, että se on kylmä talvella." Siihen vastasi Lucullus: "Ettekö pidä minua niin viisaana kuin moninaiset linnut ovat, jotka muuttavat asuntoa talveksi?"

Plato oli kerran kutsunut muutamia ystäviä luokseen päivällisille. Hänen
huoneessaan oli sievästi koristettu ja kallisarvoinen leposohva.
Diogenes filosofi tuli sisään, astui sohvalle ja tallasi sitä sanoen:
"Minä tallaan Platon ylpeyden." Siihen vastasi Plato tyynen lempeästi:
"Mutta vielä suuremmalla ylpeydellä, Diogenes."

Puhuja Demades vanhemmalla puolella ikäänsä muuttui hyvin lörpötteleväksi ja söi kuin ahma. Antipaterilla oli tapana sanoa hänestä, että hän on niinkuin uhrieläin, josta ei jää jälelle muuta kuin kieli ja vatsalaukku.

Issuksen taistelun jälkeen, Tyron piirityksen aikana Persian kuningas Darius tarjosi Aleksanteri Suurelle loistavia rauhanehtoja. Ja kun hän sen johdosta keskusteli sotapäällikköjensä kanssa, niin Parmenio huomautti: "Varmasti minä ottaisin vastaan tämän tarjouksen, jos minä olisin Aleksanteri." Aleksanteri vastasi: "Samoin tekisin minäkin, jos olisin Parmenio."

Kun kerrottiin, että persialaiset panisivat toimeen sellaisen nuolisateen, että aurinko siitä pimenisi, niin eräs spartalainen sotapäällikkö arveli: "Sepä käy hyvin, sillä nyt on kuuma päivä ja me niin ollen saamme taistella varjossa."

Cato vanhempi, ikämiehenä, hautasi vaimonsa ja meni naimisiin nuoren tytön kanssa. Hänen poikansa riensi hänen luokseen ja huudahti: "Mitä olen minä rikkonut, kun te tuotte emintimän taloon?" Ukko vastasi: "Ei, päinvastoin poikaseni, minä olen sinuun niin mielistynyt, että haluaisin saada vielä monta sellaista."

Puhuja Crassuksella oli elättinä muræna-niminen kala, josta hän piti sangen paljo. Kala kuoli ja Crassus itki surusta. Kerran hän joutui senatissa kiivaaseen väittelyyn Domitiuksen kanssa, joka sanoi hänelle: "Hupsu Crassus, sinä itkit kuollutta kalaa." Siihen vastasi Crassus: "Niin todellakin, enemmän kuin sinä kahden vaimosi kuolemaa."