Silloin nyökäytti kapteeni hämmästyneenä päätään ja mumisi:
»Se oli suurenmoista; se oli suurenmoista!»
Blix ja Condy huomasivat pian että K.D.B. heidän vierailukäynneillään aina sai tilaisuutta huvittaa heitä puhumalla leveästi ja laajasti pitkissä keskusteluissa erilaisista aineista. Ensimmäisellä kerralla heittäytyi hän puhumaan alpeista, seuraavana sunnuntaina bakteorologiasta; seuraavana keskiviikkona kristalleista, ja kun he seuraavan kerran tulivat asemalle, täytyi Condyn ja Blixin sulattaa tavattoman pitkä esitelmä Tanskan kuningaskunnan synnystä, sen historiasta ja kehityksestä läpi aikojen. Condy oli kuin pilvistä pudonnut.
»En ole ikinä moista nähnyt», sanoi hän, »tätäpä vasta voipi sanoa kasvatukseksi. Luulenpa, suoraan sanoen, että hän tietää kaikki!»
»Viranomaisista huolimatta» edistyi hyvin, mutta kun Condy kerran oli uskaltanut ryhtyä käsittelemään teknillistä merenkulkua koskevia asioita, täytyi hänen alituisesti turvautua kapteeniin, jotta hän ei ajaisi karille. Hän oli jossakin merikertomuksessa tavannut sanan »ulkolaitalankku» ja yhteydestä, missä sitä oli käytetty, oli hän tullut siihen käsitykseen, että se oli joku laivan rakennuksen teknillinen osa. Ja niin oli hän eräänä heikkona hetkenä kirjoittanut, että hänen kuunarinsa nimi oli maalattu komeilla kultaisilla kirjaimilla sen ulkolaitalankkuihin.
»Mitä ulkolaitalankut ovat, Condy?» oli Blix kysynyt, kun hän luki luvun hänelle.
»Ne ovat ne, joihin laivan nimi maalataan», selitti Condy räpäyttämättä silmää. »Minä en sitä niin tarkkaan tiedä, vaan minusta se sointuu hyvin.»
Seuraavana päivänä luki hän saman luvun kapteenille, kun tämä äkkiä keskeytti hänet huudahtaen kuin vaikean ruumiillisen tuskan valtaamana.
»Mitä se on? Lukekaa se vielä kerran!» pyysi hän.
»Kun he olivat vain pari veneen pituutta siitä», luki Condy, »saattoivat he eroittaa kuunarin nimen, joka oli maalattu komeilla kultaisilla kirjaimilla ulkolaitalankkuihin.»