Condy hyppäsi ylös tuolilta. »Sellainen peto, lurjus, sika!» huudahti hän.
»Minä en osannut odottaakaan», sanoi Travis, »että Carter uskaltaisi pyytää minua tanssiin —»
»Tekikö hän sen? Uskalsiko hän — — —»
»Antakaa, kun kerron kaiken järjestyksessä», keskeytti Travis. »Se tapahtui kotiljongin aikana; minä en sentähden ollut ollenkaan siihen ennakolta valmistautunut. En aavistanut mitään, ennenkun hän seisoi edessäni ja pyysi minulta galoppaadivalssin. Minulla ei ollut aikaa ajatella. Tiesin vain että jos kieltäytyisin, saattaisi hän keksiä minustakin jonkun ilkeän valheen. Minä aivan hämmennyin — en ollut selvillä mitä tein. Minulla oli sellainen tunne, että edessäni oli käärme, minun piti varoa, etten sitä ärsyttäisi, jos hänestä mielin päästä eroon. Niin annoin hänelle valssin.»
Condy istui sanatonna. Sitten nousi hän äkkiä.
»No, niin, katsotaanpas», alkoi hän äkkiä ja pui nyrkkiä, niin että nikamat natisivat. »Katsotaanpas. Jättäkää asia minun huostaani. Minä tunnen Carterin. Hän tulee päivällisille, joihin minäkin olen huomenna kutsuttu; silloin minä —»
»Ei, Condy», sanoi Travis lempeästi, »sitä teidän ei suinkaan pidä. Teidän ei pidä ryhtyä mihinkään, ja minäpä sanon minkätähden. Olettakaapa, että te nyt asettaisitte kohtauksen Carterin kanssa — en tiedä kuinka miehet sellaisessa tapauksessa käyttäytyvät. Niin, siiloin puhuttaisiin joka klubissa ja sanomalehtitoimistossa, että kaksi herrasmiestä oli joutunut riitaan erään nuoren naisen takia; ja minun nimeni vedettäisiin esiin, siitä väitettäisiin ja sitä heitettäisiin miesryhmästä toiseen, klubista toiseen, ja viimein se tulisi sanomalehtiin. Sillävälin olisi herra Carter saanut asian kerrotuksi omalla tavallaan ja lisäämällä siihen uuden pienen valheen, ja lopulta tulisi kaikki minun niskoilleni ja syykseni. Muistakaa Condy, että minulla ei ole äitiä, johon turvautuisin, eipä edes vanhempaa sisartakaan. Ei, meidän ei tule tehdä sille asialle mitään. Se on sitäpaitsi arvokkaintakin. Minä olen vain omaan itseeni nähden tehnyt päätöksen.»
»Minkä sitten?»
»Minä en enää mene sinne. Jos sellaista on seura-elämässä, niin minä» — Travis veti sormenpäällään pienen viivan viereensä sohvaan — »olen sieltä kerrassaan poissa. En sitä varten» — neiti Bessemer oikaisi taas itsensä — »että minä pelkäisin Jack Carteria ja hänen matalamielistä jaaritteluaan, vaan minä en aivan yksinkertaisesti halua seurustella ihmisten kanssa, jotka suvaitsevat häntä seurassaan. Toiset nuoret tytöt eivät pidä asiaa niin paheksuttavana, eivätkä monet miehetkään, paitsi te, Condy. Minä en halua olla ihmisten kanssa, joista on huvittavaa, että mies esiintyy juovuksissa seurassa. Ja mitä huviin tulee, niin arvelen voivani keksiä muuta, josta minulla on huvia. Minäpä alan pyöräillä ja tehdä pitkiä kävelymatkoja ja lukea yhtä ja toista. Mutta elää seuraelämässä — ei! Vaikkapa se ei muodostuisikaan niin hauskaksi, niin säilytän ainakin omanarvontuntoni. Minä en missään tapauksessa halua enää tulla pakotetuksi tanssimaan juopuneen miehen kanssa. Sellaista nöyryytystä en kärsi enää toista kertaa.»
»Oletan sentään että on paikkoja, joihin te edelleenkin usein tulette», väitti Rivers.