»Hän on vietävän sievä, pieni nainen», selitti kapteeni ja sulki portin heidän jälkeensä. Sitten kulki hän edellä hiekoitettua käytävää ylös asemalle.
»Sen kyllä uskon», vastasi Blix. Kapteeni Jackin leveän seljän takana lähetti hän Condylle kehoittavan silmäyksen ja antoi hänelle tarmokkaan sysäyksen käsivarrellaan saadakseen hänet taas tolalleen; Condy oli aivan pyörällä; hän tuijotti tylsästi kapteenin niskaa ja hymyili houkkamaisesti.
»Taivaan tähden, Condy!» onnistui hänen kuiskata. Sitten olivat he eteisessä.
Onneksi saivat he minuutin tai pari tointuakseen, ennenkun he tulivat sisään. Kapteeni Jack vei heidät jonkinlaiseen arkihuoneen ja konttorin välillä olevaan suojaan ja pyysi heidät istumaan:
»Olkaa nyt niinkuin kotonanne, niin minä käyn noutamassa vaimoni.»
Niin pian kuin kapteeni Jack oli oven takana, kääntyivät he toistensa puoleen.
»Noh!»
»Noh!»
»Nyt me olemme kiikissä!»
»Niin, ja siitä on nyt selviydyttävä, Condy. Olkaa vain niin luonnollinen kuin mahdollista, niin ei ole mitään hätää.»