Kun sitten Corthell oli lähtenyt ja he tapansa mukaan tekivät läpi huoneiden kierroksen, jota Jadwin ei olisi koskaan uskonut palvelijoille, sammuttaen valot ja koetellen, ovatko akkunat kiinni, sanoi Laura: "Ja nyt olet siis irti siitä?"
"Minulla ei ole jyvääkään vehnää."
Seuraavana päivänä hän vain pistäytyi keskikaupungilla. Ei edes mennyt pörssitaloon. Puheli hetkisen kiinteistöjä hoitavan konttoristin kanssa, kirjotti pari pientä kirjettä, pani nimensä muutamaan paperiin ja oli kotona pian taas. Illalla vei hän Lauran, Pagen ja Landry Courtin teatteriin. Toisena aamuna aamiaisen jälkeen pisti hän kädet taskuihinsa ja sanoi: "No, mitäs tehdään?"
"Jos ajeltaisiin puistossa."
"M— M— yes. All right. Ajellaan vain."
"Ei, ei", riensi Laura sanomaan, kun huomasi ettei tuuma toista miellyttänyt. "Et sinä siitä välitä."
"Totta sekin. Tunnen sen puiston. Onko aikakausIehdissä mitä luettavaa?"
Laura haki ne esille ja Jadwin istui mukavasti kirjaston nahkatuoliin lähellään sikarilaatikko. Hetken kuluttua sanoi hän:
"Tämä on aika mukavaa. Toista kuin juosta La Salko kadulla pää täynnä touhua. Tästä minä pidän."
Mutta kun Laura, joka oli jättänyt menemättä ratsastamaan, tuntia myöhemmin katsoi huoneeseen, oli se tyhjä. Aikakauskirjat olivat sekasin pöydällä ja maassa. Niitä oli hätäisesti silmäilty. Palvelija sanoi, että herra oli tallissa. Pian tuli hän kuitenkin sisään ja Laura tapasi hänet tupakoimasta kirja kädessä.