"Haluaisin sanoa, herra Crookes", alkoi Cressler, "että olen päättänyt, päätin jo toissapäivänä, mutta odotin, että asiat kääntyisivät meille päin. Mutta minä en kestä enää. Ei ole käteistä. Minun täytyy päästä pois."
Hetken vaitiolon jälkeen jatkoi hän: "Minä haluaisin muistuttaa, että ennen kuin yhdyin joukkoonne, Vaadin, ettei tämä saisi olla keinottelua."
"Te tiesitte —"
"Oh, tiesinhän. Tiesin alunpitäen, että keinotteluahan se oli. Yritin pettää itseäni. Mutta — eihän tämä huvita teitä. Mutta nyt minun täytyy päästä heti irti. Olen — miltei vararikkoinen. Vielä puolen sentin nousu ja minä olen mennyt. Kymmenen vuoden säästöt menevät sen vehnän ostoon."
"Katsotaanhan. Kuinka paljon myinkään laskuunne. — Viisisataatuhatta."
"Niin. 98:lla ja nyt ollaan dollari yhdeksässä. Minun on heti päästävä."
Sanaa sanomatta tarttui Crookes pöytäpuhelimensa torveen sanoen:
"Ostakaa viissataatuhatta markkinahintaan heti."
"Sieltä tulee tieto pian; paras odottaa", sanoi hän.
Kului minuutteja äänettömästä odotuksessa. Vihdoin tuli juoksupoika ja pisti lapun Crookesin kouraan. Tämä katsahti siihen ja sanoi sitten: "Tässä se on. Te saitte dollarilla kymmenellä. Kiittäkää että saitte ollenkaan."
"Kymmenen?" huudahti toinen, ottaen paperin.