Yksin jäätyään nousi Crookes, asteli keskelle lattiaansa ja sanoi mietteissään maahan katsoen: "Jadwin! Luulet olevasi nyt kukko tunkiolla… Kaapannut olet vehnän. Mutta muistapa, että 'joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa'. Enpä minä sinua halua kaataa, poikaseni. Oma vehnäsi sen tekee."

Ja samaan aikaan levisi salaisuus kaikkeen maailmaan ja Curtis
Jadwinin nimi kohosi korkealle yleisön silmissä. Ei ollut enää vehnää
saatavissa. Tämä "La Salle kadun Napoleon" oli sen kaiken kaapannut.
Hän määräsi hinnan. Hänen kätensä hallitsi pörssin viisaria.

Sanomalehdet olivat täynnään juttuja hänestä. "Kaappaus" kerrottiin yhä uuhelleen, kunnes tuhannet sen ulkoa osasivat. Ja "haastatteluja" enimmäkseen lehti toimistoissa sepustettuja, julaistiin. Miestä kuvasivat toiset kylmäksi, teräksiseksi, jolla oli harmaat silmät, toiset taas mustasilmäiseksi peluriksi, oikein rosvosieluksi; erään kuvauksen mukaan oli hän hiljainen, heikkoleukainen mies, ja toinen esitti hänet elostelijana, joka mässäsi näyttelijättärien seurassa ja kylpi samppanjassa. Demokraattilehdet pitivät häntä kansan sortajana, joka eleli hyvin kiskomillaan miljonilla, mutta Republikaanipuolueen lehdet julistivat, että uusi nousun aika oli tullut ja löivät rumpua presidentinehdokkaansa hyväksi. Gretryn toimisto, jossa Jadwin nyt piti pääkortteeria, oli koko päivän piirityksessä. Uutistenurkkijat odottivat sanan tipahdusta hänen huuliltaan ja kaikenkarvaiset "liikemiehet" hieroivat yhteen hartioitaan sen oven edessä, jolla seisoi: "yksityinen".

Iowan ja Kansasin farmarit tulivat kaupunkiin myymään viljaansa ennen aavistamattomaan hintaan, puristivat hänen kättään ja käskivät häntä käymään katsomassa "Jumalan omaa maata". Tulipa kerran lähetystökin tuomaan kunniasarvea Jadwinille ja sen johtaja piti änkyttäen puheen kehuen koko Pohjois-Lännen hyvinvoinnin johtuvan tämän vehnäkaappauksesta. Farmarit maksoivat kiinnitysvelkojaan, ostivat koneita ja ajoneuvoja, avasivat uusia viljelysmaita ja hankkivat karjaa. Naiset koristivat itseään ja koteja ja eräs farmari kirjotti Jadwinille, ettei hänen pikku tyttönsä mene yhtenäkään iltana nukkumaan, ennenkuin on rukoillut Jumalaa siunaamaan herra Jadwinia, joka auttoi isää pelastamaan farmin.

Mutta toinenkin puoli oli, varjoinen, kaukana ollen voi Jadwin jättää sen huomioon ottamatta. Mutta Corthellilta tuli, monen suun kautta surkea tarina, jolle Jadwin vihelti uskomatta. Se kertoi amerikalaisesta taideopiskelijasta, joka pohjois-Italiassa oli tavannut parinkymmenen ikäisen nuorukaisen. "Hän ei tiennyt mitään maailmasta", kertoi tarina. "Englannin luuli hän olevan Europan mantereella, arveli Cavourin ja Mazzinin yhä elävän. Mutta kun kerroin olevani amerikalainen, nousi hän heti ja sanoi: 'ahaa, amerikalainen, tunnenpa yhden sieltä, herra Jadwinin Chicagosta; hänet joka on ostanut kaiken vehnän. Meillä ei ole enää leipää. Kakkumme on pieni ja kallis eikä ole rahaa. Itsestäni en välitä. Olen nuori. Voin syödä ruohoksia. Mutta äitini, äitini'."

Jadwin väitti juttua valheeksi ja kun hän kohotti hinnan dollariin kahteenkymmeneen, alkoivat Minnesotan ja Wisconsinin myllyt myydä viljaansa jauhattamatta. Leivät pienenivät Chicagossakin ja köyhemmistä kortteleista alkoi kuulua tyytymättömyyden murinaa.

Eräänä maanantaina toukokuun puolivälissä istui Jadwin Gretryn tuolissa, jota hermostuneesti heilautteli aina väliin kelloa katsahtaen. Oli yhdentoista aika ja yllään jyristi syvänteen lattia. Odotushuone oli tavallista täydempi, miljoneerit ja kerjäläiset siellä tungeksivat, pankinjohtajia ja rautatietirehtöörejä oli reportterien joukossa. Gretry, tuon suuren miehen lähin, kulki läpi huoneen ja hätäisimmät alkoivat toimitella hänelle asiaansa, mutta päätään pudistaen ja anteeksi pyydellen meni hän ohi ja sulki oven. Lukon rämähdys saattoi Jadwinin hypähtämään korkealle, mutta nähtyään välittäjänsä istahti hän takasin sanoen: "Voisitpa kolauttaa ovelle, Sam, ettet noin säikäyttäisi. Mitä kuuluu?"

"Hyvää vaan. Järjestin sen varastoasian ja hommasin lehdet, meillä on nyt niiden toimitussivutkin. Onko Hargusta tai Scannelia näkynyt?"

"Hargushan on aina eteisessä, mutta Scannelia ei kuulu. Sinähän sanoit, ettei hän kestä sitä kohotusta."

"Ei kesiäkään. Huomenna hän ainakin tulee tai seuraavana."