"Hän on ensi kertaa täällä sen illan jälkeen", kiirehti rva Cressler kuiskaamaan Lauran korvaan. "Hän kertoi minulle. Tänään oli hän täällä päivällisillä ja sitten, poika parka, miltei itki minun sylissäni. Kyllä hän on katunut."
Laura kohautti leukaansa kärsimättömästi, mutta itse asiassa oli hänen suuttimuksensa jo lievennyt — ei hän osannut kauan vihata. Mutta hän oli tervehtinyt poikaa vain mitä lyhyimmällä päännyökkäyksellä.
"Lämmin ilta.", sanoi hän löyhyttäen kasvojaan iltalehdellä. "Janottaa niin."
"Lähetäppäs, tyttöseni, tänne sitä sitroonavettä", sanoi emäntä neiti Gretrylle. Page otti halulla lasin, mutta Laura pyysi saada pelkkää vettä. "Herra Court, toisitteko minulle?"
Landry lähti sitä hakemaan ja kaatoi puolet maahan innoissaan. Laura kiitti häntä hymyillen, mutta nimitti häntä vain sukunimeltä, osottaakseen, että vaikka tuo temppu oli unohdettu, ei suhde ollut entisellään. Myöhemmin kun Page näpsäytteli mandoliniaan ja Landry vihelti samaa säveltä, sanoi rva Cressler Lauralle:
"Näin tänään hra Corthellin nimen Pariisiin saapuneiden amerikalaisten luettelossa. Hän viipyy kai kauan; tulleeko ollenkaan takasin. Hänen lähtönsä kesken näytelmän harjotusten oli ikävä. Hän olisi niin kernaasti näytellyt sen rakkauskohtauksen sinun kanssasi siinä neljännessä näytöksessä, mutta kun et sinä ruvennut, ei hänkään. Jadwin ei kai paljoa pahastunut, vai mitä?"
Laura murisi jotain vastauksen tapaista.
"Kyllä se oli pettymys hänelle", jatkoi rva Cressler. "Hän oli sen tilaisuuden tarkottanut pyhäkoululaistensa hyväksi ja sen raukeeminen oli ikävä hänelle, vaikkei hän mitään sanonut. Tuleeko hän tänne tänä iltana?"
"Kuinka minä tietäisin", sanoi Laura.
Jadwin oli jokapäiväinen vieras Cresslerillä. Hän tuli parivaljakollaan, neekerilakeija vierellään ja kaksi rotukoiraa takana juosten. Hevoset eivät olleet huomiota herättävät eikä loistovaljaissa, mutta asiantuntijat pysähtyivät niitä ihaillen katsomaan.