"Rakkaat ystävät", kuului alttarilta. "Me olemme kokoontuneet Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa yhdistämään tämän miehen ja tämän vaimon pyhän avioliiton siteellä." — — "Minä puhun teille, niinkuin teille puhutaan tuomion kauhistavana päivänä, jolloin sydänten salaisuudet paljastuvat."
Page tunsi hetken juhlallisuuden mielessään. Avioliitto oli vakava asia ja hän, Page, oli pieni syntinen tyttö, joka oli ansainnut rangaistuksen "tuomion kauhistavana päivänä". Vasta viime viikolla oli hän petkuttanut tätiä poika-asioissa. Mutta hän katui ja lupasi parannusta. Päätti alkaa uuden elämän. — —
"Tule nyt. Page, se on ohi jo", sanoi täti hänelle. "Tule suutelemaan sisartasi." — Vieraat suutelivat morsianta. Samassa tuotiin esille laatikko täynnä hienoja ruusuja. Lapulla seisoi: "Tulkoon osaksenne se onni, jota te olette tuottaneet kaikkien tuttavainne elämään. Teidän S.C."
Seurue kiirehti kirkosta tyttöjen kotiin, jossa matkalaukut odottivat. Jadwinin ajopelit olivat jo odottamassa. Vielä kerran juoksi Laura huoneeseensa, jossa oli elänyt elonsa onnellisimman ajan. Nyt oli hän sen jättävä. Edessä oli tuntematon tulevaisuus. Ja kyyneleet silmissä heitti hän rakkaalle neitokammiolleen hyvästit. Polvistui vielä vuoteensa ääreen ja rukoili voimaa olla hyvä ja uskollinen vaimo. Samassa tunsi hän voimakkaan käden olallaan. Ensi kerran katsoi hän suoraan miestään silmiin.
"Tiedän — — ymmärrän", soperti tämä. Ja tuntien että tämä mies todella ymmärsi häntä ja oli häntä lähempänä kuin kukaan koskaan oli ollut hän kierii käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä monta kertaa kastunein kasvoin.
Kyyneleet vuotivat miehenkin silmistä hänen sanoessaan: "Kaikki on hyvin, rakkaani."
"Niin, niin, tähän hetkeen asti en ole sitä niin tuntenut. Alusta alkaen rakastin sinua tietämättä sitä. Olen ollut sinulle kova ja kylmä ja suren sitä. Minä rakastan sinua, kallis, kallis, enkä koskaan anna sinun sitä unohtaa."
Samassa muisti Jadwin jotain ja sanoi: "Meidän kauppamme, ethän sitä ole siis unohtanut."
"Unohdin minä sen, mutta sehän suloisinta onkin."
6.