"En ajatellut vain satoa. Sam, tänä kesänä tulee olemaan paremmat ajat ja korkeammat hinnat."
Gretry pudisti päätään ja alkoi pitkään todistella, että Jadwin oli väärässä. Mutta tämä piti päänsä ja sanoi painaen kätensä pöytää vaston: "Sam, me olemme päässeet pohjalle asti."
"Mutta minä sanon, että vehnä menee kuuteenkymmeneen." Ja pallokolmiota osottaen sanoi hän: "Lyötkö hajalle?"
Jadwin löi ja yhden pallon jäädessä kolme tuumaa taskun suusta sanoi hän: "Niin varmasti kuin teen tämän pallon, sanon ettei vehnä laske senttiäkään." Ja hän löi pallon sisään. Gretry laski keppinsä pois ja katsoi häneen hiljaa. Ei puhunut. Jadwin istui tuolilla kyynärpäät polvilla ja sanoi:
"Sam, suuren muutoksen aika on tullut. Me emme voi enää pelata niin kuin viime vuosina. Vehnä on nyt alle tuotantokustannusten, ja alemmas sitä ei lyödä millään ihmeellä maailmassa. Meidän Karhumme eivät sitä huomaa, mutta minä tiedän sen. Ennen syksyä vehnä nousee ja minä aion ennättää sen edelle."
"Huonot markkinat syksyyn asti."
"Puhutaan siitä syksyllä. Huomenna sinun poikasi ostavat minulle viissataatuhatta bushelia."
"Olet hullu. Odota kuukausi vielä."
"En päivääkään. Karhutappelu loppuu nyt."
"Ethän voi nyt erota pelistä, kun olet ollut mukana kolme vuotta."