Jadwinin maku oli vankka. Laura oli yrittänyt tutustuttaa Meredithiään hänelle, mutta kolme kappaletta kuultuaan sanoi mies: "mitä se hupsu jaarittelee." Silloin oli Laura jättänyt sen ja alkanut lukea muuta.
"En minä paljoa ymmärrä taiteesta", selitti Jadwin, "mutta minun mielestäni taide, joka ei tee maailmaa paremmaksi ja onnellisemmaksi, ei ole taidetta ollenkaan."
Vihdoin Laura keksi, että Jadwin ymmärsi Howellsia. "Ei siinä tapahdu
paljoa", sanoi hän, "mutta minä tunnen kaikki nuo ihmiset." Hän ihaili
Bartey Hubbardia ja sanoi: "Tunnen viisikymmentä tuollaista poikaa La
Salle kadulla."
"Noin, juuri noin käy", huudahti hän usein kesken lukemista. "Niin minäkin tuossa kohdin tekisin. Tämä on toista kuin se hullu middletonilainen Dianoineen."
Väliin Jadwinit pitivät kutsut ja Curtis oli väsymätön näyttelemään talon merkillisyyksiä. Sunnuntaisin olivat Cresslerit päivällisillä. Täti Wess’iä ei ensin hevillä saatu taloon käymään.. Sen suuremmoisuus säikäytti häntä. Lauralle sanoi hän: "Hienoa tämä on, mutta kai se maksaakin. Mitähän isäsi sanoisi?" Ja hän laski sähkövaloja sekä pudisteli päätään.
Näin oli kulunut kolme vuotta. Tavat vakiintuivat. Jadwin yhä rikastui. Vuokrat tuottivat. Vehnäkeinotteluistakin hän voitti. Hänen Häräksi kääntymisensä oli Gretryn mielessä heidän palatessaan saliin ja hän sanoi vielä Jadwinille: "Jos olet päättänyt niskasi taittaa, niin voithan ilmoittaa minulle, millä hinnalla sinulle huomena on ostettava."
"Markkinahinta, minä haluan päästä kiini nopeasti."
Samassa ilmoitti palvelija Landry Courtin saapuneen ja nuorukainen astui huoneeseen kädessä kukkavihko ja makeislaatikko. Joitakin päiviä aikaisemmin oli Page läksyttänyt häntä siitä, että hän vain harrasti liikeasioitaan ja näännytti sieluansa. Hänen pitäisi lukea jotain. Ja niin tämä pari vähän ajan päästä vetäytyi kirjastoon. Siellä Page kysyi hänen mielikirjailijaansa ja sai! vastauksen, että hän luki "uusimpia kirjoja". Page taas ei niitä harrastanut, eikä niin ollut yhteistä pohjaa keskustelulle kirjallisuudesta, joten he alkoivat puhella itsestään ja toisistaan. Se innostutti heitä kumpaakin. Landry sanoi, että häntä aina oli innostanut halu päästä toisten edelle. Niin pallopelissä, kuin muussakin. "Sinun vahvin puolesi on ajastelevaisuus", sanoi hän Pagelle.
"Taitaa olla niin."
"Sinä et tarvitse kilpailun innostusta. Sinä olet parhaillasi yhden seurassa. Et harrasta joukkoa."