"Ja mies haluaa nähdä naisen olevan naisellisen. Ethän pidä voimakkaista nahista?"
"En rahtuakaan."
"Sinä olet naisellisin kaikista tuntemistani. Olet kaunis ja jalo. Se innostaa minua. Tahdoin sanon sen sinulle."
"Tahdotko jotain luettavaa?"
"Otan mitä annat. Vaikka sen Ruskinin 'Venetsian kivet'. Ei ole juuri aikaa lukea, mutta minä luen vaikka yöllä ja pidän itseäni hereillä mustalla kahvilla."
"Olet taas päättävä. Minä uskon, että jos sinä päätät, voit tehdä vaikka mitä."
"Kyllä minä yrittää osaan."
Seuraava päivä oli pääsiäissunnuntal ja Page tuli aamiaiselle kello yhdeksän. Jadwin oli jo syönyt ja luki lehteään, Laura kaatoi toista kuppia kahvia. Ruokahuone oli hauska ja ilmava. Paljon akkunoita, yksi seinä avautuva kasvihuoneeseen. Jadwin oli sileäposkinen ja tuore kukka oli napinlävessään. Hienon sikarinsavu kierteli hänen päätään. Laura oli säteilevä valkeassa aamupuvussaan. Suuri orvokkikimppu oli hänen edessään pöydällä. Näkö teki Pageen miellyttävän vaikutuksen.
Jadwin heitti lehtensä pois ja meni ulos katsomaan hevosiaan joita juuri kävelytettiin ulkona. Page pisti lusikkansa grapefruitiin, mutta kääntyikin samassa Lauraan sanoen: "Luuletko että minun luonnollani voi mennä naimisiin?"
"Miksei, rakkaani?"