Henrikson. Äidille vaan. Hän on sisareni… Minä olen kehunut teitä siivoksi mieheksi ja hän on ihastunut teihin.
Heikkinen. Minä kiitän! — Hyvästi! (Menee peräovelle).
Henrikson. Hyvästi!
Heikkinen (kääntyy kiireesti takaisin). Herra Henrikson!
Henrikson. No mitäs vielä olisi?
Heikkinen. Kuinka paljon neiti Heinosella on rahoja?
Henrikson. Kuusikymmentätuhatta!
Heikkinen. Minä kiitän! Siis kymmenentuhatta enemmän kuin tuolla toisella.
Henrikson. Kellä toisella?
Heikkinen. On, nähkääs, eräs leskirouva. Hän vuokrasi ennen huoneita matkustavaisille ja piti sekatavarakauppaa; mutta nyt on hänellä pieni kivitalo ja hän pitää nuoria miehiä täysihoidossa.